Kesäbingo 1: Raukoilla rajoilla - suomalaista kirjallisuushistoriaa

Bingotaulukon avauspostaus! Jes, tätä jo odotettiinkin (ainakin minä odotin).

En bingotaulukkoa tehdessä pitänyt kovinkaan todennäköisenä, että tarvitsisin vastalääkettä Suomi100 -paatokseen. Rehellisesti en ole seurannut kuin juhlavuoden pääspektaakkelia eli #hallituskriisi'ä, eikä nationalistinen paatos juuri ole minua tavoittanut.

En siis ollut vastapropagandan tarpeessa, kun Markku Eskelisen Raukoilla rajoilla (Siltala, 2016) käveli vastaan. Luin silti, onhan siitä jo joku hetki somessa puhuttu.

Eskelisen teos on jossain määrin "vaihtoehtoinen Suomen kirjallisuushistoria". Kustantamon saatesanojen mukaan se "käsittelee kaikkea sitä, mitä ei ole haluttu kertoa suomenkielisestä kirjallisuudesta". Kyllähän sellainen kiinnostaa. Miksipä ei siis lukea ihan extempore.

Eskelisen antama kuva Suomesta ja suomalaisista lukijakuntana on melkoisen lohduton. 1800-luvulta alkaen kristillinen puritaanisuus ja sisäänpäin kääntynyt kiihkonationalismi leimaavat sekä julkaisutoimintaa että kirjallisuuskeskustelua jossain muodossa lähes 1990-luvulle saakka. Lukijakunta on kykenemätöntä keskustelemaan teosten muodosta tai kielestä, ja keskustelu keskittyykin aina teosten sisältöön. Uskonnollinen kirjallisuus myy pitkälle 1800-luvulla paremmin kuin kaunokirjallisuus. Modernismi, postmodernismi, ranskalainen uusi romaani ja avantgarde ovat jopa sisäpoliittista turvallisuutta uhkaavia muotivirtauksia aina 1970-luvulle saakka. Jumalanpilkkasyytös lennättää Salaman julkaisukieltoon, itsesensuuri kustantamoissa, kunstantajissa ja kirjailijoissa elää ja voi hyvin. Kun markkinoille lopulta aletaan saada modernismin maailmanklassikoita, huokaistaan helpotuksesta kuitenkaan muistamatta että sisäänpäinkääntyneisyyden aikana kansainvälinen romaanitaide on mennyt jo valovuosia eteenpäin. Eikä sitä ihan heti kurota kiinni.

Yhä vielä suomalaisten lukutaidossa on nähtävissä katekismuksen ukolukua muistuttavia piirteitä ja painotuksia: yhteiseen, yksinkertaiseen ja turvalliseen tulkintaan pyrkiminen; tekstin muodon, ilmaisun ja monitulkintaisuuden vieroksuminen; kriittisen tulkinnan ja oman argumentaation vähäisyys; yksiselitteisen toden ja todellisuuden painottaminen leikin, ristiriitaisuuden ja epävarmuuden kustannuksella.

- Eskelisen 2016 mukaan Saresma 2013

Eskelisen kirjasta on tullut sanomista. Luonnollisesti. Saavathan siinä kritiikkikylvyn niin SKS (joka keskittyi maanisesti kansanrunojen tallentamiseen ja julkaisuun uuden proosan tukemisen sijaan), Otavan ja WSOY:n johtoporras ja kustannustoimittajat (jotka jääräpäisesti ja typerästi vastustivat romaanitaiteen uusia muotoja) kuin suomalaisten yliopistojen tekemä, suomalaista proosaa käsittelevä kirjallisuudentutkimus (jossa ohitetaan monia aiheita, tulkitaan teoksia väärin ja hyväksytään vuosikymmenen aikana kehittyneitä dogmeja niitä kyseenalaistamatta niin väitöskirjojen kuin professorien tekemien kirjallisuushistorioiden tasolla).

On siis liioiteltua väittää, että 1900-luvun alun suomalaisessa proosassa tapahtuu jonkinlainen modernistinen käänne kun kysymys on enemmän siitä, että tajunnankuvaukseen kiinnitetään enemmän huomiota, sen laatu paranee ja syvenee ja sen harjoittaminen uudessa laajuudessa ja syvyydessä alkaa olla suotavaa ja odotettua.

- Markku Eskelinen, 2016

1990-luvulle tultaessa aurinko alkaa Eskelisen tarinassa kuitenkin paistaa jopa Suomeksi kutsuttuun risukasaan. Internet tuo Peräpohjolan kansalle uusia ajatuksia ja ideoita, minkä seurauksena aletaan olla tilanteessa, jossa kirjailijat kirjoittavat kirjoja, joita vanhemman sukupolven kirjallisuudentutkijat eivät ymmärrä. Modernismin tyylikeinot alkavat vakiintua osaksi myös valtavirtaista viihdekirjallisuutta. Eskelisen mielestä mainitsemisen arvoiset teokset lisääntyvät hurjalla tahdilla, kirjalistat venyvät ja paukkuvat. Vuosi 2000 ja Johanna Sinisalon Finlandia-palkinto näyttäytyvät Eskelisen ajattelussa jonkinlaisena vedenjakajana. Modernismin piirteet alkavat vakiintua hyväksytyiksi keinoiksi, fantasiakirjallisuus opettaa lukijoita sietämään uudenlaisia maailmoita. 

Mutta raukoilla rajoilla ei oltaisi vielä otsikossakin, jos olisikin loppu hyvin, kaikki hyvin. Eskelinen päättää teoksensa tilastotiedoilla toteamukseen, että kirjallisuudesta on kaikesta päätellen jälleen tulossa elitistisen yläluokan harrastus. Ja suomalaiset lukijat ovat aivan yhtä kiinni vanhoissa lukutottumuksissaan.

Vaan ei hätää, ei Eskelinen ole teostaan kirjoittanut pelkästään vannoutuneille fennomaaneille ja suomalaisen kirjallisuuden ylivoimaisuuteen uskoville pahaa mieltä tuottaakseen. Vaikkei etsisikään Suomi100 -vastapropagandaa, kannattaa kirja silti lukaista. Iloa Eskelisen teoksesta varmaan olisi erityisesti äidinkielen opettajalle, joka haluaisi draamallistaa kotimaisen kirjallisuuden opetusta - herkullista draama-ainesta Eskelisen teoksessa riittää. Siihen tuo vielä oman säväyksensä Eskelisen rappiollinen anarkismi, joka näyttäytyy hänen itsepäisenä tapanaan rikkoa suomen kielen vakiintuneita pilkkusääntöjä. Erityisen kannattavaa lukeminen kuitenki olisi kirjallisuuden opiskelijalle, joka pohtii gradun tai väikkärin aihetta. Ehkä moni ei ole tullut ajatelleeksikaan miten suuria aukkoja suomalaisen kirjallisuuden tutkimuskentässä on.

Kesäkirjabingo 2017

Ai että minä tykkään kaikenlaisista lukuhaasteista. Paitsi siitä Helmet-haasteesta, johon kaikki osallistuvat. Koska se on niin mainstreamia. Ei kun vakavasti, kyllähän minä siitä tykkään. Mutta vielä enemmän ihastuin alkuvuodesta julkaistuun Sini Kuvajan Vaihtoehtoinen lukuhaaste 2017 -listaan. Siinä alkaa olla jo oikeasti haastetta!

Koska kesällä on mielestäni kiva toteuttaa lukuhaasteita, otin Kuvajan listan ja laitoin sen bingotaulukkoon. Poistin jotain, lisäsin muutaman oman, yhdistelin vähän. Tällä mennään tämä kesä, toivottavasti saan jonkun suoran! Vaikka päätarkoitushan tällä on motivoida kirjoittamaan luetuista kirjoista edes jotain blogiin. Kiitos Kuvajalle hyvistä haasteista! Viimeksi olenkin bingoillut kesällä 2014 Les Masque Rouge -blogissa (joka sittemmin on näköjään joko vaihtanut nimensä tai lopettanut) julkaistulla bingopohjalla. Silloin rivin saamiseen meni koko kesä. Jospa tänä vuonna vähän joutuisammin!
 

Luovaillaan! - luovaa kirjoittamista kaveriporukalla

Ideoitiin kaveriporukalle luovan kirjoittamisen ystävyysiltama. Iltaman tarkoituksena oli syventyä luovaan kirjoittamiseen erinäisten kirjoitusharjoitusten avulla. Jokaiselle oli määrätty tehtäväksi tuoda mukanaan yksi luovan kirjoittamisen harjoitus, jonka oli valmistautunut ohjeistamaan koko porukalle. Luovailun yleisenä tarkoituksena oli paitsi kehittää meidän kaikkien kykyjä luovina kirjoittajina, myös tarjota opettajaksi opiskeleville työkalupakkiin iso satsi uusia, itse testattuja kirjoitusharjoituksia. Loppujen lopuksi iltama kärsi hieman osallistujapulasta flunssakauden vuoksi, mutta onneksi saatiin sentään kaksi fyysisesti paikalle ja yksi etäyhteyden päähän!

Varauduin iltamaan lainaamalla kirjastosta peräti (yllä näkyvää) kaksi kirjoittamisharjoituksia sisältävää teosta. Erityisesti tykästyin Kirjoittajakalenteriin, jossa jokaiselle vuoden päivälle on oma nimetty harjoitus. Jotain tällaista haluaisin koota itselleni! Tarvitaan kuitenkin vielä aika monta luovailuiltaa lisää, että oikeasti testattuja harjoituksia olisi kaikille päiville.

Pähkin todella pitkään, mitä ihmettä teetättäisin omana harjoituksenani. Sekä kirjoittajakalenterissa että toisessa oppaassa oli paljon hyviä harjoituksia, joihin tunsin vetoa. Päätin sitten lopulta teetättää alla näkyvistä harjoituksista harjoituksen numero 2. Se vaati hieman viitseliäisyyttä ja etukäteisaskartelua, mutta siitä saatiin upeita tuloksia!

1. Genreharjoitus
Jokainen osallistuja valitsee yhden kirjallisuuden genren (meillä fantasiakirjallisuus, heppatyttökirjat ja kantasuomalaisten kirjoittamat maahanmuuttajatarinat). Tämän jälkeen jokainen kirjoittaa niin monta genressä esiintyvää klisettä kuin voit (meillä esim. syntymästään saakka erikoislaatuiset sankarit, ryysyistä rikkauksiin, yksi ainoa tallipoika, jota kaikki piirittävät, musliminaiset perheväkivallan uhreina). Jokaiselle kliseelle kirjoittaja pyrkii löytämään vähintään yhden korvaavan toteutustavan, vastakohdan tai mitä tahansa, jolla kliseen voisi välttää.

2. Ryhmänluontiharjoitus
Jokainen valitsee yhden ihmistä tai eläintä esittävän kuvan (tässä tapauksessa Dixit-korteista) ja kirjoittaa muutamalla lauseella millainen kuvassa esiintyvä henkilö on ryhmän jäsenenä. Miten hän käyttäytyy ryhmässä ja mitä siltä tavoittelee? Hahmot esitellään muille. Tämän jälkeen jokainen osallistuja nostaa laput, joissa ensimmäisessä kerrotaan keitä hahmot ovat (esim. aikamatkaajia, viikinkejä, kunnallispoliitikkoja) ja toisessa heidän tavoitteensa (esim. rikkoutuneen esineen korjaaminen, ryhmän toimintasäännöistä neuvottelu, yhden ryhmänjäsenen erottaminen ryhmästä). Jokaiselle osallistujalle annetaan 30 minuuttia aikaa kirjoittaa tai luonnostella kohtaus, dialogi tai tarina, jossa ryhmä pyrkii pääsemään tavoitteeseensa.

3. Esteharjoitus
Jokainen osallistuja kehittää hahmon, jolle annetaan nimi, ikä, yksi ominaisuus ja tavoite tai asia, jonka hän haluaa. Hahmon luonut aloittaa tarinan kirjoittamalla lauseella tai parilla ensimmäisen askeleen, jonka hahmo ottaa päästäkseen tavoitteeseensa. Tämän jälkeen vaihdetaan paperia parin kanssa. Pari kirjoittaa lauseella tai parilla tapahtuman, joka estää hahmoa toimimasta, keskeyttää toiminnan tai muuttaa hahmon suunnitelmia. Paperi vaihdetaan taas parin kanssa. Aloittaja kirjoittaa, kuinka hahmo selviytyy esteestä. Vaihtelua jatketaan noin viitisen kertaa, minkä jälkeen tarinan aloittanut saa kirjoittaa itselleen mieluisen loppuratkaisun. 

Tuotokset, joita näillä kolmella harjoituksella saatiin aikaan, olivat aivan huikean hienoja! Olen aina itse vähän karsastanut Esteharjoitusta sen monesta eri lähteestä luettuani, mutta yllättäen se olikin todella hauskaa! Oli mahtavaa päästä testaamaan uusia juttuja. Myös etäyhteydellä osallistuminen toimi hyvin, vaikka etäilijä ilman mutakakkua ja teetä jäikin. Tällaisia iltoja haluan ehdottomasti lisää!

Manchester is bubbling - Tampere kuplii 18.3.

Teimmepä siis päiväretkisen Tampereelle Tampere kupliin merkeissä. Reissun aikana opin uudelleen taskuparkin salat, aiheutin yliopiston kirjastolla mittavan kahvivahingon ja pääsin ensimmäistä kertaa ajamaan ihan ite Tampereen keskustassa. Hieno reissu siis! Kuplii oli tällä kertaa luennontäyteisin koskaan. Hyvä kun myyntipöytiä ehti edes vilkaisemaan! Valtava määrä inspiraatiota tuli otettua matkaan, tavaraa vähän vähemmän. Luennoista on moni kysellyt fiiliksiä ja sisältöjä, joten jaetaanpa julkisesti koko lauantaina kuuntelemani ohjelma!

Klo 11-12 Näkymätön sukupuoli - sarjakuvaa ei-binäärisistä sukupuoli-identiteeteistä oli esittelyssä vuoden tärkein journalistinen projekti. Voima -lehti on nyt tehnyt monimuotoisen juttusarjan muunsukupuolisista henkilöhaastatteluiden avulla. Juttuja voit lukea täältä. Ihanat Apila Pepita Miettinen ja Veera Järvenpää kertoivat meille, että nyt näistä jutuista olisi tarkoitus koota kirja syksyyn mennessä, jotta saataisiin lisättyä tietoa muunsukupuolisuudesta ja siihen mahdollisesti liittyvistä prosesseista. Mahtava idea! 

Yleisökysymyksenä kaivattiin kirjaan lisää etnistä ja kehollista monimuotoisuutta valkoisten, laihojen kalliolaishipstereiden sekaan. Itse kaipailin lähinnä ammatillista monimuotoisuutta. Jos tulevaa kirjaa olisi tavoitteena käyttää teinien ja teinien opettajien sivistämiseen, olisi kaikenlainen monimuotoisuus toivottavaa. Ettei kukaan pahimpia angstivuosiaan elävä ajattelisi, että ”en mä voi olla muunsukupuolinen, kun en oo tollanen valkoinen, helsinkiläinen taiteilija”. Ketään jo haastateltua väheksymättä toivon, että kirjasta tulee mahdollisimman rikas ja monipuolinen tietopaketti, josta mahdollisimman moni sukupuoli-identieettiään etsivä voi löytää samaistumisen kohteita. Innolla syksyn Helsingin sarjisfestareita odottaen.

Sarjiskansa oli synkempää kuin coneissa olen tottunut.

Klo 13-14 Sarjakuvalla ulkomaille oli moniäänisin paneeli, jossa vähään aikaan olen ollut! Hanna-Pirita Lehikoisen, Rosi Kämpen ja Kaisa Lekan keskustelussa kohtasivat monenlaiset näkemykset ja keinot ulkomaille myymisestä, verkostoitumisesta ja kielivalinnoista. Siinä missä Hanna-Pirita ja Kämpe myyvät pelkkiä bittejä, ja Kämpe jopa pelkkää piirtojälkeä, Lekalle tärkein on kokonaisuus, joka syntyy kirjasta, kirjan paketista ja koko tarinasta. Jokaisen omassa tarinassa oli kuitenkin selkeä opetus: jos haluat julkaisemaan ulkomaille ulkomaankielellä, verkostoidu! Tapahtuipa se sitten netissä tai kasvokkaiskohtaamisissa sarjisfestareilla ja coneissa. Oma englannintaito ei ole pahitteeksi: etenkään, jos pystyt kääntämään itse sarjiksesi tai tekemään sen jo lähtökohtaisesti englanniksi.

Ostokset määräytyivät tulotason mukaan.

Klo 14-15 Julkinen päiväkirja: sarjakuvablogausta mielenterveydestä käsitteli sarjakuvablogien luonnetta eräänlaisia terapiablogeina. Bloggaajan mielenterveyttä, tunteita ja elämän kriisejä kuvailevia sarjisblogejahan Suomessa riittää. Paneelissa tuli hyvin esille, että erityisesti todella synkät kuvaukset omasta olosta eivät ole erityisen tyypillisiä ulkomaalaisille (englanninkielisille?) sarjisblogeille. Maailmalla rankkojakin aiheita tunnutaan lähestyvän huumorin kautta. Uutena, kivana juttuna opin, että sarjakuvia käytetään ihan formaalin terapiatyönkin tukena. 

Kotimatkalla sain asiantuntevan tiivistelmän klo 17-18 skippaamastani Fanfiction Suomessa -luennosta. Luentoa pitämässä oli Iina Karasti, jonka viime vuonna valmistuneen, aihetta käsittelevän opinnäytetyön voi lukea täältä. Tulosten mukaan slash on edelleen suosituin genre heteroromantiikan tullessa toiselle sijalle ja femslashin jäädessä näistä kahdesta kauas kauas taakse. Jännin tutkimustulos on, että peräti 29 % fanfictionin kirjoittajista ei koskaan tapaa muita kirjoittajia (Karasti 2016, 26). Ihan hauska oppari aiheesta, joskin tutkimustuloksissakin näkee, että fanfictionin kirjoittaminen koetaan edelleen hieman noloksi ja ehkä vastakkaiseksikin "oikealle" kirjoittamiselle, vaikka ficeistä oppisikin paljon omien hahmojen luomisesta ja tarinan rakentamisesta.

Luennoilla juoksemisen ohella ennätin toki vähän diskuteerata tuttujenkin kanssa. Kiitos kaikille kivasta päivästä ja mahtavista keskusteluista! Oli kiva nähdä montaa tuttua naamaa pitkästä aikaa ihan livenä ja päivitellä kuulumisia muutenkin kuin somen kautta.

Ensi vuonna uudestaan taas!

Tätä toivoisin e-kirjalta

Nykyisiä e-kirjoja vaivaa todella pahasti se, että ne ovat ikävästi vain paperikirjojen PDF-versioita, joihin e-ominaisuus ei tuo pahimmillaan mitään lisää. Paitsi ehkä paremmat yliviivaus- ja muut merkitsemistekniikat. Paitsi silloin, kun tiedosto on suojattu eikä siihen voi tehdä merkintöjä. Ja nopeamman saatavuuden. Ainakin silloin, kun kirjastolla on riittävästi krediittejä kirjoja avata. Aika usein myös vaikeamman luettavuuden, jos koneelle pitää erikseen asentaa lukuohjelma. E-kirjojen (erityisesti oppikirjojen) potentiaalisena kuluttajana toivoisin löytäväni nykyisistä ja tulevista e-kirjoista aika monia ominaisuuksia.

1. Sanaston audiotallenteet

 

Tämä koskee pääasiassa vieraiden kielten oppikirjoja, mutta miksei myös helppolukuisiksi tarkoitettuja kakkoskielisiä kaunokirjoja. E-kirjoihin lisää antaisivat sanasanaiset audiotallenteet sekä oppikirjan teksteistä että "takasivujen" sanalistojen sanoista. Yhden klikkauksen päässä eikä erillisellä CD-levyllä, kiitos. Kindlen sanakirjaominaisuutta rakastan jo nyt.

2. Tekstinsisäinen hyperlinkkirakenne

 

Wikipedian hyperlinkkirakennetta muistuttava rakenne vähintään kirjan sisällä. Kielten oppikirjoissa esim hyperlinkki kirjan tekstikappaleesta suoraan sanastoon sekä tarpeellisiin kielioppiselityksiin. Paperisissa tietokirjoissahan tämä on jo vakiintunut rakenne ollut vuosisatoja, mutta e-kirjoissa toivoisin näiden "(ks. lisää sivu 134-138)"-tyyppisten lisäysten oheen suoraa linkkiä tarkoitetuille sivuille.

3. Toimivat linkit tekstin ulkopuolisiin verkkoaineistoihin

 

E-kirjoja luetaan kuitenkin usein nettiyhteydellä varustetulla laitteella, joten olisi ihan mukava, että e-kirjan sisältä lähtisi toimivia linkkejä lisäinformaatiota antavaan aineistoon tai esimerkiksi netistä löytyviin oppimispeleihin. Joskus joitain metatietolinkkejä on ainakin kirjastoissa lisätty kirjan tietueeseen, mutta ei itse kirjaan.

Koska minulla ei ole pääsyä moneenkaan maksulliseen e-kirja-aineistoon kirjastojen kokoelmien ulkopuolella, en tiedä ovatko nämä toiveeni jo yleisesti käytössä oppikirjoissa. Jos siis käytät e-kirjoja minua aktiivisemmin, kerro minulle e-kirjojen uusista tuulista ja innovaatioista, joita niihin on lisätty :)

Helmi-maaliskuun tapahtumat - pakko päästä

1. Vanhan Kirjan Talvi, 10.-11.2.2017 JKL

Jyväskylän kaupungin- ja yliopistokirjaston tiloissa järjestettävä lämminhenkinen vanhojen (ja uusien) kirjojen myyntitapahtuma, josta löytää aina aarteita. Erityisesti odotan tänä vuonna tapahtuman ohessa järjestettävää lasten- ja nuorten Olipa kerran... -kirjatapahtumaa, jossa puhujana on muun muassa Salla Simukka (*liitä tähän fanityttöilyä*). Tapahtuman tiedot ja ohjelman löydät täältä.

2. Digitaalisen tekemisen Instanssi, 3.-5.3.2017 JKL 

Tietokonetapahtuma Instanssi on melko pienen kokonsa (noin 100 konepaikkaa) ansiosta todella mukava ja rento tapahtuma, jossa on mahdollisuus tutustua vaikka kaikkiin paikallaolijoihin. Instanssista jää hyvä fiilis ja sieltä löytää motivaatiota kokeilla ihan uusiakin juttuja. Vaikka itse olen kiinnostuneempi tapahtuman taiteellisemmasta puolesta, kiehtoo minua se, miten vaikeista teknisistä aiheista Instanssin kävijät ja puhujat saavat usein kansankielisesti kiinnostavia. Lisätietoja tapahtumasta täällä.

3. Tampere Kuplii, 15.-19.3.2017 TRE

 

Minulle rakkain ja maantieteellisesti läheisin sarjakuvatapahtuma. Tämän vuoden kunniavieras Mauri Kunnas vetoaa minuun myös jostain syystä erikoisen paljon. Kupliissa on usein riittänyt yhden päivän visiitti, mutta tänä vuonna haaveilen kuitenkin myös Pelimuseo- ja kissakahvila-reissuja, joten Tampereellahan saattaa vierähtää koko viikonloppu. Lisätietoja Tampere Kupliista täällä.

4. Jyväskylän kirjamessut, 25.-26.3.2017 JKL

 

En ole ikinä päässyt Jyväskylän kirjamessuille, koska aina on ollut jotain menoa toisella puolella maata. Tänä vuonna kuitenkin päätin, ettei mikään estä minua menemästä tänne. Kirjamessujen ohessa myös sellaiset pienet messut kuin Viini- ja Ruokamessut, jotka saattavat minuakin ihan pikkuisen kiinnostella. Lisätietoja tapahtumasta täällä.

Onko toimenkuvasti mielestäsi enemmän ohjaaja vai kouluttaja? Perustele!

Olen päässyt opinnoissani siihen vaiheeseen, että vuosien kieltäytymisestä huolimatta olen päätynyt pohtimaan opettajuutta, ohjaajuutta ja kouluttajuutta. Ei muuta voi sanoa kuin että vautsi vau, enpä uskonut koskaan olevani tässä(kään) tilanteessa. 

Uusia tuulia juhlistaakseni tarjoilen teille tänään hieman vertailevan blogipostauksen kahdesta tyyliltään täysin erilaisesta, opintoihini liittyvästä kirjasta. Suosittelen molempia luettavaksi kaikille, joita työ ohjaus- tai koulutustyön parissa. Kirjoista ensimmäinen voi sopia myös ihan "perinteistä" asiakaspalvelutyötä tekevälle - varsinkin kirjastolaisille ja muille neuvontatyöläisille, jotka kohtaavat asiakkaita ongelmineen päivittäin kasvokkain, usein lyhyen ajan puitteissa.

Ohjaus- ja neuvontatyö - Aikaa, huomiota ja kunnioitusta
Onnismaa, Jussi 2007

Mitä? Esseemäinen johdatus ohjaajuuteen sekä siihen, kuinka ohjaajan "tulisi" kohdata ohjattavansa. Katsaus ammatin historiaan, roolin- ja asemanmuutoksiin yhteiskunnan kehityshistoriassa, etiikkaan ja käytänteisiin.


Pääsanoma: Ohjattava on oman elämänsä asiantuntija, joka osallistuu ohjauskeskustelussa aktiivisesti ratkaisujen löytämiseen. Ohjaajan tehtävänä on auttaa ohjattavaa tuottamaan omasta elämästään kertomuksia, purkamaan mahdollisesti omaan toimijuuteen liittyviä stigmoja, löytämään itselle sopivia ratkaisuja, tunnistaa ja märittää uudelleen omaan työhön liittyviä rajapintoja sekä ohjata ohjattavaa rakentamaan omaehtoista, itsenäistä toimijuutta. Ohjaajan asiantuntijuus "viisaan käytännön" muokkaamaa taidollista tunneälykkyyttä, ei niinkään kattavaa fakta- tai tietovarantoa.

Sopii: Henkilölle, joka haluaa tutustua ohjaajuuteen ja sen nykyfilosofiaa. Erityisesti opoille sekä henkilöille, jotka työskentelevät mm. ammatinvalintaan liittyvien tehtävien parissa.

Ei sovi: Henkilölle, joka etsii erityisen yksiselitteisiä ohjauksen keinoja tai tehtävätyyppejä, joilla hallita isoja ohjausryhmiä tai luokkia.

Lue erityisesti: Ensimmäinen luku: Ohjausvuorovaikutus.




Hyvä kouluttaja
Kupias, Päivi & Koski, Mia 2012

Mitä? Oppi- tai käsikirjamainen, yksityiskohtainen yleisesitys kouluttajuudesta, koulutuksen järjestämisestä ja siihen liittyvistä tekijöistä.

Pääsanoma: Kouluttaminen on opittavissa oleva taito. Koulutusta on mahdollista varioida monin eri keinoin niin materiaalin kuin paikan mukaan. Koulutuksen onnistumiseen vaikuttavat myös monet muut kuin suoranaisesti kouluttajasta itsestään riippuvat muuttujat.

Sopii: Henkilölle, joka kaipaa apua koulutuksen suunnitteluun. Paitsi sellaiselle, joka ei tee koulutusta päätoimisesti myös omaa aktiivista kouluttajaidentiteetin rakentamistyötä tekevälle, työssään runsaasti kouluttavalle.

Ei sovi: Henkilölle, joka haluaa pohtia erityisen tarkasti opettamiseen liittyvää filosofiaa tai ovat kiinnostuneita erilaisista oppimisen teorioista tai kaipaa yksityiskohtaista tietoa esimerkiksi tunteiden vaikutuksesta oppimiseen.

Lue erityisesti: Seitsemäs luku: Menetelmät.